Korkean teknologian yritys, joka on erikoistunut valokuituviestinnän ja -valmistuksen tutkimukseen ja kehittämiseen.
Kieli
Korkean teknologian yritys, joka on erikoistunut valokuituviestinnän ja -valmistuksen tutkimukseen ja kehittämiseen.
Datakeskusten historia
Datakeskukset juontavat juurensa 1940-luvulle. Yhdysvaltain armeijan vuonna 1945 Pennsylvanian yliopistossa valmistunut sähköinen numeerinen integraattori ja tietokone (ENIAC) on varhainen esimerkki datakeskuksesta, joka vaati erillistä tilaa massiivisten koneidensa sijoittamiseen.
Vuosien mittaan tietokoneista tuli kokotehokkaampia ja ne vaativat vähemmän fyysistä tilaa. 1990-luvulla mikrotietokoneet tulivat mukaan kuvioihin, mikä vähensi merkittävästi IT-toimintojen tarvitseman tilan määrää. Nämä mikrotietokoneet, jotka alkoivat täyttää vanhoja keskustietokoneiden tietokonehuoneita, tunnettiin nimellä "palvelimet", ja huoneita alettiin kutsua "datakeskuksiksi".
Pilvilaskennan tulo 2000-luvun alussa mullistaa merkittävästi perinteistä datakeskusmaisemaa. Pilvipalvelut mahdollistavat organisaatioille laskentaresurssien käytön tarvittaessa internetin kautta käyttöperusteisella hinnoittelulla, mikä mahdollistaa joustavuuden skaalata toimintaa ylös tai alas tarpeen mukaan.
Google avasi vuonna 2006 ensimmäisen hyperskaalatun datakeskuksen The Dallesissa, Oregonissa. Tämä hyperskaalattu laitos vie tällä hetkellä tilaa 130 000 neliöjalkaa ja työllistää noin 200 datakeskusoperaattoria.1
McKinsey & Companyn tutkimuksen mukaan alan odotetaan kasvavan 10 prosentin vuosivauhdilla vuoteen 2030 asti, ja uusien laitosten rakentamiseen käytetään maailmanlaajuisesti 49 miljardia Yhdysvaltain dollaria.2
Tietokeskusten tyypit
Datakeskustiloja on erityyppisiä, ja yksi yritys saattaa käyttää useampaa kuin yhtä tyyppiä työmäärästä ja liiketoiminnan tarpeista riippuen.
Yritysten (paikalliset) datakeskukset
Tämä datakeskusmalli isännöi kaikkea IT-infrastruktuuria ja dataa paikallisesti. Monet yritykset valitsevat paikallisia datakeskuksia. Niillä on enemmän hallintaa tietoturvallisuuteen ja ne voivat helpommin noudattaa määräyksiä, kuten Euroopan unionin yleistä tietosuoja-asetusta (GDPR) tai Yhdysvaltain sairausvakuutusten siirrettävyyttä ja vastuuvelvollisuutta koskevaa lakia (HIPAA). Yritys on vastuussa kaikista käyttöönotto-, valvonta- ja hallintatehtävistä yrityksen datakeskuksessa.
Julkiset pilvidatakeskukset ja hyperskaalatut datakeskukset
Pilvidatakeskukset (joita kutsutaan myös pilvipalveludatakeskuksiksi) sisältävät IT-infrastruktuuriresursseja useiden asiakkaiden – kymmenistä miljooniin – jaetulle käytölle internet-yhteyden kautta.
Monet suurimmista pilvidatakeskuksista – joita kutsutaan hyperskaalatuiksi datakeskuksiksi – ovat suurten pilvipalveluntarjoajien (CSP) ylläpitämiä, kuten Amazon Web Services (AWS), Google Cloud Platform, IBM Cloud ja Microsoft Azure. Näillä yrityksillä on merkittäviä datakeskuksia kaikkialla maailmassa. Esimerkiksi IBM ylläpitää yli 60 IBM Cloud Data Centeriä eri puolilla maailmaa.
Hyperskaalatut datakeskukset ovat suurempia kuin perinteiset datakeskukset ja voivat kattaa miljoonia neliöjalkoja. Ne sisältävät tyypillisesti vähintään 5 000 palvelinta ja kilometreittäin yhteyslaitteita, ja ne voivat joskus olla jopa 60 000 neliöjalkaa suuria.
Pilvipalveluntarjoajat ylläpitävät tyypillisesti pienempiä reunadatakeskuksia (EDC), jotka sijaitsevat lähempänä pilviasiakkaita (ja pilviasiakkaiden asiakkaita). Reunadatakeskukset muodostavat perustan reunalaskennalle, hajautetulle laskentakehykselle, joka tuo sovellukset lähemmäs loppukäyttäjiä. Reunadatakeskukset sopivat ihanteellisesti reaaliaikaisiin, dataintensiivisiin työkuormiin, kuten big data -analytiikkaan, tekoälyyn (AI), koneoppimiseen (ML) ja sisällön toimitukseen. Ne auttavat minimoimaan viiveen, parantaen sovellusten yleistä suorituskykyä ja asiakaskokemusta.
Hallitut datakeskukset ja konesalit
Hallitut datakeskukset ja konesalit ovat vaihtoehtoja organisaatioille, joilla ei ole tilaa, henkilöstöä tai asiantuntemusta IT-infrastruktuurinsa hallintaan paikallisesti. Nämä vaihtoehdot ovat ihanteellisia niille, jotka eivät halua isännöidä infrastruktuuriaan julkisen pilvidatakeskuksen jaettujen resurssien avulla.
Hallinnoidussa datakeskuksessa asiakasyritys vuokraa palveluntarjoajalta dedikoituja palvelimia, tallennustilaa ja verkkolaitteita, ja palveluntarjoaja hoitaa asiakasyrityksen hallinnon, valvonnan ja hallinnan.
Konesalipalvelussa asiakasyritys omistaa kaiken infrastruktuurin ja vuokraa sille erillisen tilan laitoksen sisältä. Perinteisessä konesalipalvelumallissa asiakasyrityksellä on yksinoikeus laitteistoon ja täysi vastuu sen hallinnasta. Tämä malli on ihanteellinen yksityisyyden ja turvallisuuden kannalta, mutta usein epäkäytännöllinen, erityisesti katkosten tai hätätilanteiden aikana. Nykyään useimmat konesalipalveluntarjoajat tarjoavat hallinta- ja valvontapalveluita asiakkaille, jotka niitä haluavat.
Yritykset valitsevat usein hallittuja datakeskuksia ja konesalipalveluita etätietojen varmuuskopiointi- ja palautustekniikan (DR) säilyttämiseen pienissä ja keskisuurissa yrityksissä.
Moderni datakeskusarkkitehtuuri
Useimmat nykyaikaiset datakeskukset, mukaan lukien paikalliset datakeskukset, ovat kehittyneet perinteisestä IT-arkkitehtuurista. Sen sijaan, että kutakin sovellusta tai työkuormaa ajettaisiin erillisellä laitteistolla, ne käyttävät nyt pilviarkkitehtuuria, jossa fyysiset resurssit, kuten suorittimet, tallennustila ja verkot, virtualisoidaan. Virtualisointi mahdollistaa näiden resurssien abstraktoinnin fyysisistä rajoistaan ja yhdistämisen kapasiteetiksi, joka voidaan allokoida useiden sovellusten ja työkuormien kesken niiden tarvitsemassa määrin.
Virtualisointi mahdollistaa myös ohjelmistopohjaisen infrastruktuurin (SDI) – infrastruktuurin, joka voidaan valmistella, konfiguroida, käyttää, ylläpitää ja "alasajaa" ohjelmallisesti ilman ihmisen puuttumista asiaan.
Tämä virtualisointi on johtanut uusiin datakeskusarkkitehtuureihin, kuten ohjelmistopohjaisiin datakeskuksiin (SDDC). Tämä on palvelimien hallintakonsepti, joka virtualisoi infrastruktuurielementtejä, kuten verkkoyhteyksiä, tallennustilaa ja laskentaa, ja tarjoaa ne palveluna. Tämä ominaisuus antaa organisaatioille mahdollisuuden optimoida infrastruktuuri kullekin sovellukselle ja työkuormalle ilman fyysisiä muutoksia, mikä voi auttaa parantamaan suorituskykyä ja hallitsemaan kustannuksia. Palveluna tarjottavat datakeskusmallit ovat yleistymässä, ja IDC ennustaa, että 65 % teknologiayrityksistä priorisoi näitä malleja vuoteen 2026 mennessä.
