Korkean teknologian yritys, joka on erikoistunut valokuituviestinnän ja -valmistuksen tutkimukseen ja kehittämiseen.
Kieli
Korkean teknologian yritys, joka on erikoistunut valokuituviestinnän ja -valmistuksen tutkimukseen ja kehittämiseen.
Nykypäivän datakeskuksissa kaistanleveysvaatimukset kasvavat jatkuvasti, ja näiden vaatimusten täyttämiseksi myös datakeskusten verkkojen nopeudet kasvavat. Nämä verkkojen nopeuksien kasvut johtuvat verkkokytkimien ja niiden sisällä olevien piisirujen kehityksestä. Viimeisten 15 vuoden aikana olemme nähneet datakeskusten tärkeimpien verkkojen nopeuksien nousevan 1 Gb:stä sekunnissa 10G:hen, 40G:hen, 25G:hen, 100G:hen, ja nyt edistyneimmät datakeskukset ottavat käyttöön 400G-verkkoja. Näiden datakeskusverkkojen peruspilari ovat käyttöönotetut verkkokytkimet. Näiden kytkimien nopeus määrää verkon toimintanopeuden.
Verkkokytkimet luokitellaan usein porttien ja nopeuden mukaan – kuten edellä mainittiin, 32-porttinen 100 Gb/s kytkin on verkkokytkin, jossa on 32 porttia, joista jokainen pystyy toimimaan 100 Gb/s nopeudella. Jotta kytkin toimisi, lähetin-vastaanottimet on kytkettävä kytkimen portteihin, jotta kytkimen sähköiset signaalit voidaan muuntaa signaaleiksi, jotka voidaan lähettää valokuitu- tai kuparikaapeleiden kautta. Lähetin-vastaanottimen erottaminen kytkimestä on tarkoitettu antamaan datakeskusten operaattoreille joustavuutta (ja kustannussäästöjä) valita sopivin lähetin-vastaanotin.
Kuten yllä olevasta verkkokytkimestä voidaan nähdä, 10G-portti on ulkonäöltään pienempi kuin 100G- (ja 40G-) portti. 1G-, 10G- ja 25G-verkoissa lähetin-vastaanotin käyttää SFP-kotelointia ja on muodoltaan pienempi. 40G- ja 100G-verkoissa lähetin-vastaanottimessa on neljä kanavaa QSFP-kotelossa. 40G-lähetin-vastaanotin yhdistää neljä 10 Gb/s kanavaa saavuttaakseen 40 Gb/s nopeuden, ja 100G-lähetin-vastaanotin yhdistää neljä 25 Gb/s kanavaa.
Kuten yllä olevasta verkkokytkimestä voidaan nähdä, 10G-portti on ulkonäöltään pienempi kuin 100G- (ja 40G-) portti. 1G-, 10G- ja 25G-verkoissa lähetin-vastaanotin käyttää SFP-kotelointia ja on muodoltaan pienempi. 40G- ja 100G-verkoissa lähetin-vastaanottimessa on neljä kanavaa QSFP-kotelossa. 40G-lähetin-vastaanotin yhdistää neljä 10 Gb/s kanavaa saavuttaakseen 40 Gb/s nopeuden, ja 100G-lähetin-vastaanotin yhdistää neljä 25 Gb/s kanavaa.
Tällä nelikanavaisella aggregoidulla rakenteella on lisäetuna se, että neljä laitetta, jotka toimivat sekä hitaammalla verkkonopeudella että suuremmalla aggregaattinopeudella, voidaan liittää yhteen kytkinporttiin – eli neljä 25 G/s nopeudella toimivaa palvelinta voidaan liittää yhteen 100 G/s nopeudella toimivaan kytkinporttiin.
Datakeskukset yleensä valitsevat ja asentavat kytkimet ensin, sitten tekevät strukturoidun kaapeloinnin ja lopuksi yhdistävät lähetin-vastaanottimet verkkoon valokuitu- tai kuparisilla kytkentäkaapeleilla. Joissakin tapauksissa, jos verkkokytkimet ja/tai palvelimet sijaitsevat lähellä toisiaan, voidaan kahden lähetin-vastaanottimen yhdistämiseen käyttää aktiivisia optisia kaapeleita (AOC) kytkentäkaapeleiden sijaan. AOC:tä voidaan pitää yksinkertaisena LC- tai MPO-kytkentäkaapelina, jossa LC- tai MPO-liitin korvataan "liittimellä", jolla on lähetin-vastaanottimen toiminnot. Niiden suosio kasvaa jatkuvasti, koska ne ovat paljon halvempia kuin kaksi lähetin-vastaanotinta ja kytkentäkaapeli, ja kun optinen yhteys korvataan sähköliitännällä, liittimen päätypintojen likaantumiseen liittyvät ongelmat poistuvat. Niiden alhainen hinta johtuu tehokkaan monitilaisen VCSEL-optiikan käytöstä lähetin-vastaanottimen sisällä.
Niitä käytetään yleisesti seuraavissa paikoissa datakeskuksessa. Ensimmäinen on palvelinkaappi, jossa jopa 40 palvelinta on kytketty räkkikytkimeen (TOR). Jokaisella palvelimella on yksi tai kaksi Ethernet-yhteyttä kytkettynä kytkimeen, jossa AOC:ta voidaan käyttää siltaukseen. Toiseksi yleisin AOC:ien käyttöalue datakeskuksessa on pääverkon alue, joka voi sijaita selkärangan, lehden tai ytimen kytkentäalueella. Nykyisissä verkoissa näillä alueilla on suuri määrä erillisiä kytkimiä, jotka on yhdistetty toisiinsa luoden suuren kytkinrakenteen - jopa puolet kytkimen porteista käytetään rakenteen yhteenliitäntöihin. Nämä yhteenliitännät toteutetaan yleensä AOC:ien avulla. Joissakin datakeskuksissa kytkinrakenne voi viedä useita kaappeja tai jopa kokonaisen rivin datakeskuksessa. AOC:ita voidaan käyttää myös pidempien etäisyyksien yhteyksissä, joiden teoreettinen enimmäisetäisyys on jopa 100 metriä.
Kaikilla AOC-moduuleilla on tyypillisesti samat optiset ominaisuudet kuin monitila-VCSEL-moduuleilla, jotka lähettävät 10 Gb/s tai 25 Gb/s nopeudella. 10 Gb/s AOC:ssa on lähetin-vastaanottimen sisällä pari lähetys- ja vastaanottokanavia, jotka hyödyntävät duplex-monitilakuitua, kun taas 40 Gb/s AOC:ssa on neljä paria lähetys- ja vastaanottokanavia, jotka hyödyntävät kahdeksaa monitilakuitua. Samaa duplex- ja 8-kuitukonfiguraatiota käytetään myös 25 Gb/s ja 100 Gb/s AOC:issa, kun taas 100 Gb/s:ssä on neljä paria 25 Gb/s kanavia.
400 Gb/s nopeudella tilanne on hieman monimutkaisempi. Se käyttää kahdeksaa 25 Gb/s kanavaa saavuttaakseen 200 Gb/s ja käyttää PAM-4-koodausta linjanopeuden kaksinkertaistamiseen, mikä nostaa efektiivisen nopeuden 200 Gb/s:stä 400 Gb/s:iin. OSFP-pakkausta käytettäessä myös muotokerroin kasvaa ja optisten kuitujen määrä kasvaa 16:een. Koodauksen monimutkaisuuden ja kanavan nopeuden vuoksi myös sen siirtoetäisyys lyhenee enintään 30 metriin.
